Perheen kanssa rennosti lomamatkalla -onko se mahdollista?

Matkustelu on stressaavaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rasittavammalle tuntuu pakkaaminen, liikkuminen paikasta toiseen ja uusiin olosuhteisiin sopeutuminen. Mutta samaan aikaan se on myös ihanaa: saa etäisyyttä arkeen, tutustuu uusiin paikkoihin ja saa viettää aikaa perheen kanssa. 

Jotta matkustelu olisi vähemmän kuormittavaa, suunnittelen tekemiset ja aikataulut etukäteen siten, että voimavarat varmasti riittävät. Toki suunnittelukin vie voimia, mutta loppupeleissä se kannattaa.

Valitsen matkakohteiksi paikkoja missä ei ole kovin paljoa nähtävää, mikä saattaa kuulostaa oudolle. Mutta jos mietin matkaa jossain suurkaupungissa, hengästyn jo pelkästä ajatuksesta! Näen meidät juoksemassa nähtävyyksistä, ravintoloista ja kulkuneuvoista toiseen. Tällaisen loman jälkeen tarvitsisimme yhtä monta päivää palautumiseen.

Tänä vuonna suuntasimme talvilomalla Länsi-Uudellemaalle, Tenholan kylälle, puolentoista tunnin ajomatkan päähän Helsingistä. Vuokrasimme vanhan kyläkoulun puolikkaan. Makkareita oli kolme ja olohuone-keittiö oli entinen jumppasali. Seinillä oli värikkäät tapetit, lattia narisi, tuvassa lämmitti kaksi valtavaa takkaa. Tuolit ja pöydät olivat hauskasti keskenään erilaisia, vähän kuin berliiniläisissä kahviloissa.

Tenholan entinen kyläkoulu sijaitsee peltojen keskellä, pienen mäen päällä. 

Saavuttuamme perille, tutkimme ja ihastelimme taloa. Minä otin valokuvia, vielä kun paikat eivät olleet täyttyneet tavaroistamme. Sitten alkoi latautunut keskustelu siitä, kuka saa minkäkin huoneen. Puoliso lähti hakemaan etukäteen tekemääni ruokatilausta Tammisaaresta ja minä laitoin uunin lämpiämään pakastepitsoja varten.

Koulun jumppasali oli muutettu olohuoneeksi ja avokeittiöksi.

Edellisellä talvilomalla saimme puolison kanssa aikaiseksi riidan, kun häntä ei huvittanut lähteä heti ensimmäisenä aamuna liikenteeseen. Siitä viisastuneena emme tällä kertaa suunnitelleet mitään ohjelmaa aamupäiviksi. Ja iltaisinkin tulimme takaisin hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Se oli ihanaa! Myös lapset tykkäsivät, kun lomapäiviä ei oltu ahdettu täyteen ohjelmaa.

Tuntui ruhtinaalliselle kömpiä takaisin sänkyyn juomaan aamukahvia ja lukea kirjaa aamun parhaina tunteina. Puoliso rymsteerasi olohuoneeseen radan kauko-ohjattavalle autolle, teini oli omissa oloissa huoneessaan, pikkupoika polki kuntopyörää. Lounaalla mietimme, millaista koulunkäynti tuossa jumppasalissa on mahtanutkaan olla.

Makuuhuoneissa oli ihanan raikkaat tapetit.

Olohuoneessa oli kaksi tummansinistä takkaa, joita lämmitimme.

Tenhola oli kaikin puolin onnistunut kohde. Sieltä oli lyhyt matka Fiskarsiin, Karjaalle ja Tammisaareen. Kävimme kävelyllä lähimaastossa, uimahallissa, kahviloissa ja ystävien luona kylässä. Museot olivat pieniä ja nopeasti kierrettyjä, kirppareita löytyi kaksi. Kun sushiravintolan ovessa oli kyltti, että ovat uuden vuoden vietossa Kiinassa, haimme ruokakaupasta sushit kotiin. Kun kuulimme, että lasketteluopettaja on talvilomalla, lapset päättivät mennä luistelemaan. Ja kun kirpparikassi unohtui Karjaan elokuvateatteriin, omistaja soitti perään. Tällaista palvelua suurkaupungissa tuskin olisimme saaneet.

Ehkä vielä joskus matkustamme johonkin sykkivään suurkaupunkiin. Mutta tällä hetkellä, kun kaipaan lomalta ennen kaikkea palautumista ja virkistymistä, tämän tyyppinen matkustelu tuntuu parhaalle. 

P.S. Vastaavia, hieman syrjässä olevia kohteita löytää Airbnb:stä hyvinkin edullisesti, tämä asunto maksoi vähemmän kuin yhden hengen hotellihuone. Ja kun sapuskat voi tehdä itse, budjetti pysyy hyvinkin kohtuullisena.