Loputtomasta tehtävälistasta hellittäminen

Myös hoidettavat asiat pyrin tekemään nopeasti, mieluiten heti. Kun asia on hoidettu, ei sitä tarvitse enää ajatella. Apuna käytän puhelimen muistutuksia, joita kertyy päivittäin 10-20. Muistutusten määrä kuitenkin stressaa minua, enkä useinkaan ehdi tehdä kaikkea, jolloin seuraavan päivän tehtävälista pitenee. Ystäväni kertoi löytäneensä tähän ratkaisun. Koska hoidettavat asiat eivät kuitenkaan koskaan lopu, voi yhtä hyvin jättää ne kokonaan tekemättä! En ole ihan varma tämänkään systeemin toimivuudesta.

Tehtävälistani joulun alla on hengästyttävä. Jo pelkästään lasten harrastukset, joulujuhlat, koulujen tapahtumat ja niihin liittyvä metatyö saa aivoni käymään ylikierroksilla. Lapsen puoli tuntia kestävän jouluesiintymisen aikana puhelimeen on tullut viisi uutta muistutusta ja saman verran viestejä. En ehdi reagoida kaikkeen, enkä laittaa muistutusta, että muistaisin. Hallinnan tunne rakoilee, rauhoittuminen ja rennosti ottaminen on vaikeaa. Olen alkanut puskemaan ”minä kyllä hoidan kaiken”-asenteella, mikä on johtanut siihen, että olen väsynyt, kiukkuinen ja kehoni oireilee.

Nyt on pakko ottaa käyttöön kovat keinot ja hyväksyä, etten jaksa enkä pysty hoitamaan kaikkea tehtävälistallani. On levättävä, lääkärikin sen sanoi. 

Katson kalenteria, ruksaan yli, ilmoitan ettei lapsemme pääse, jätän vastaamatta viesteihin ja poistan muistutuksia joita en ole hoitanut, mutta jotka ei ehkä olekaan ihan pakollisia. Delegoin enemmän asioita miehelleni ja lapsilleni, ja yritän sietää heiltä tulevan vastustuksen. Yritän sietää sotkuista kotia ja tekemättömiä hommia. Argh! Tällaiselle täydellisyyden tavoittelijalle ja itseltään paljon vaativalle tämä ei ole helppoa.

Arvostan puolisoni kykyä olla stressaamatta tulevaa (”En ajattele sitä nyt, nukun”). Hän taas arvostaa järjestelmällisyyttäni (hänenkin puhelimen ruudulleen on alkanut ilmestymään muistutuksia). Jonkinlainen välimuoto näistä on varmasti paras, tasapuolisuuden ja perhesovun kannalta. Mutta nyt on tullut minun vuoroni ottaa mallia puolisostani.

Katsotaan millainen joulu tänä vuonna tulee. Mikä tulee tehdyksi, mikä jää tekemättä? Vai alanko taas suhaamaan entiseen malliin. 

Mutta nyt lisään lämpöä lämpöpatjaan ja käperryn vuoteeseeni. Ehkä lainaan puolisoni ”Procrastinators unite! -tomorrow…” -paitaa. Levollista jouluun valmistautumista!