Herkkänä uutisten virrassa

Kun hyökkäys Ukrainassa alkoi, en ensimmäisten viikkojen aikana pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Sota oli mielessä kun olin lasten kanssa, tein töitä ja jopa nukkuessani. Pulssi oli korkealla, keho ja mieli hälytystilassa. Yritin välillä siirtää ajatuksia muualle, olla hetken aikaa seuraamatta uutisia ja unohtaa. Se tuntui mahdottomalle. Odotin edes jotain pientä positiivista uutista, mutta tilanne vain paheni. 

Yhtenä iltana ollessani kotona lasten kanssa, paha olo purkautui voimakkaana itkuna. Lapset hätääntyivät. Kerroin heille sodasta ja miten surulliseksi se minut tekee. Otin kainaloon ja lohdutimme toisiamme. Tuntui kauhealle ajatella, millaiseen maailmaan he ovat syntyneet. Ja ymmärsin samaan aikaan, miten hyvin meidän omat asiat Suomessa juuri nyt ovat.

Korona-aikana mietin uutisvirran seuraamisen järkevyyttä ja pidinkin välillä jopa viikkojen taukoja helpottaakseni ahdistustani. Nyt en näe vaihtoehtona silmien sulkemista, sillä koen että minun pitää tietää mitä tapahtuu ja jopa tuntea pahaa oloa toisten kärsimysten vuoksi. Ratkaisuni on tällä hetkellä lukea uutiset tarkkaan, mutta vain kerran päivässä. Iltaisin sormi meinaa luiskahtaa tuoreisiin uutisiin, mutta odotan aamua ja päivän lehteä. 

Korona heikensi turvallisuuden tunnettani. Vaikka sen vaikutukset perheeni elämään jäivät moniin muihin verrattuna pieniksi, huomasin että pelko oli usein läsnä. Pahimmalle tuntui huomata, miten toisten ihmisten läsnäolokin aiheutti negatiivisia tunteita, vaikkapa ruuhkabussissa. Ja juuri kun korona alkoi hellittämään, tuli uudet uhkakuvat. Huomaan pohtivani, eikö tämä pelkääminen koskaan lopu? 

Jotkut ihmiset vaistoavat helpommin ympäristön vaaroja ja reagoivat niihin voimakkaammin. Jossain tilanteessa siitä voi olla hyötyä, mutta toimintakyky voi myös kärsiä. Negatiiviset uutiset vaikuttavat herkkään ihmiseen voimakkaasti, itsekin olen valvonut monet yöt luettuani jonkun satunnaisen uutisotsikon. Iltapäivälehtiä olen välttänyt jo vuosia niiden sensaatiouutisoinnin vuoksi. On hyvä tietää mitä maailmassa tapahtuu, mutta turhaa pelon lietsontaa en kaipaa.

Siitä huolimatta että maailma on pelottava paikka ja on asioita joihin en voi vaikuttaa, voin suojella itseäni ja keskittyä hyvään. Koska hyvää maailmassa on paljon. Uutisista olen saanut lukea vaikkapa siitä valtavasta auttamisen halusta, mitä tämä sota on ihmisissä aiheuttanut.

Kirjoitus on julkaistu myös HSP Suomi ry:n Rohkeasti herkkä-blogissa

(Kuva: Pixabay)